|
I JOHDANTO
Yhteinen kotimme Tellus on 4.6 miljardin vuoden taipaleellaan kokenut melkoisen määrän mullistuksia. Viimeisimpiä
oli noin 65 miljoonaa vuotta sitten Yukatanin niemimaalle pudonnut asteroidi. Törmäys aiheutti maailmanlaajuisen
katastrofin: seurannut ilmastonmuutos aiheutti liskojen valtakauden romahtamisen ja tästä johtuen nisäkkäiden
evoluutio nopeutui huipentuen lajimme kehittymiseen. II TAVOITTEET Demokraattisessa yhteiskunnassa toimintamahdollisuudet ovat moninaiset. Yksilöllä on monissa asioissa vapaudet toimia ympäristön laatua huonontavasti. Ympäristökasvatus on tärkeä osa ympäristönsuojelua. Perustavoitteena on, että lisääntyvä tieto ja tietoisuus ympäristön tilasta lisäävät tuskaa, joka pakottaa meidät myönteiseen muutokseen. Ympäristönkasvatuksen perustavoitteiston hierarkiaa voidaan havainnollistaa seuraavalla kuviolla. Taustalla on pyrkimys oppia ymmärtämään omien toimintojen ja valintojen sekä ympäristömuutosten välisiä suhteita. Omakohtaisen kokemisen, havainnoinnin ja tekemisen kautta ympäristöasiat tulevat läheisemmiksi. Päämääränä on myös oppia päätöksentekojärjestelmän kautta vaikuttamaan asioihin. Laillisten vaikuttamiskeinojen omaksuminen jo peruskouluvaiheessa voisi ehkäistä epätoivottavaa väkivaltaa kannattavaa ympäristötoimintaa.III YMPÄRISTÖN KÄSITE Luonnontieteilijä helposti korostaa ihmisen riippuvuutta ympäristön elollista ja elottomista tekijöistä. Näinhän asia biologiassa ja fysikaalisessa mielessä onkin, mutta ihminen poikkeaa lajina olennaisesti muista eläimistä kulttuurievolutiivisen taustansa vuoksi. Ympäristön käsite voidaankin jäsentää seuraavalla tavalla. Ympäristöä tulisi pitää ihmisen toimintaympäristönä eikä ainoastaan yhteiskunnallisten toimintojen sijoituspaikkana. IV KESTÄVÄN KEHITYKSEN PERIAATE Ihmisen jatkuvasti tehostuneessa ympäristön hyödyntämisessä ilmenneiden haittojen korostuessa on kansainvälisesti hyväksytty ns. kestävän kehityksen periaate. Siinä voidaan erottaa viisi osaa. 1) Kestävän luonnontalouden periaate tarkoittaa, että luonnonvarojen uusiutumis- ja tuottokykyä pidetään jatkuvasti yllä. Käyttöön otetaan vain tuoton määrä. Hyvänä esimerkkinä on metsien käyttö. Tähän periaatteeseen sisältyy myös näkemys, että ympäristöön päästettävien jätteiden määrä ja laatu saa olla korkeintaan sellainen, että ne eivät ylitä luonnon itsepuhdistuskykyä. 2) Luonnonvarojen moninaiskäytön periaatteen mukaan jokaista luonnonvaraa käytetään siten, että kokonaishyöty on tasapainoinen ja paras mahdollinen. Yksi käyttömuoto ei saa vaarantaa eikä poissulkea muita käyttömahdollisuuksia. Esimerkiksi käy jälleen metsän moninaiskäyttö. 3) Yleisen edun huomioonottamisen periaate lähtee siitä, että yksityisen ihmisen tai rajoitetun yhteisön etu ei saa olla ristiriidassa yleisen edun kanssa. Yhteiskunnalla on oltava mahdollisuus ratkaista ristiriitatilanteet koko yhteiskunnan edun mukaisesti. 4) Aiheuttamisperiaatteella tarkoitetaan sitä, että taloudellista toimintaa harjoittava yksilö, yhteisö tai yritys ehkäisee ennakolta ympäristöhaitat tai maksaa yhteiskunnalle haittojen korjaamisesta aiheutuneet kulut. Esimerkiksi käy jätevesimaksut. 5) Täyden kustannuskatteen periaate liittyy läheisesti edelliseen. Kustannuslaskelmissa on otettava huomioon ympäristön pilaantumisesta aiheutuvat kustannukset. Esimerkiksi ilmaa pidetään ilmaishyödykkeenä. Urbaanissa ja teollisessa kulttuurissa ilman laatu väkisinkin heikkenee luonnonarvoihin nähden. Monissa ilmaa pilaavissa hyödykkeissä ei kuitenkaan ole kustannusrasitetta,, joka vähentäisi tuotteen käyttöä tai edistäisi vähemmän pilaavan tuotteen kehittelyä. Siis enemmän ympäristöä pilaavien tavaroiden ja toimintojen tulisi olla suhteessa kalliimpia kuin ympäristöä säästävien ja vähemmän pilaavien. Kaksi ensimmäistä voidaan yhdistää ekologisiksi periaatteiksi ja kolme jälkimmäistä sosioekonomisiksi periaatteiksi. V YMPÄRISTÖKASVATUKSELLISEN SISÄLLÖN OSA-ALUEET 1) Perinteinen luonnonsuojelu
- uusiutuvat luonnonvarat uusiutumattomat luonnonvarat Kaksi ensimmäistä ovat eettisellä ja esteettisellä pohjalla. Niissä korostuvat myös tutkimuksen tarpeet. Ne voidaankin yhdistää kulttuuriseksi ympäristönsuojeluksi. Kolmas osa-alue on sosiaalista ympäristönsuojelua: kaikille on varattava mahdollisuus hankkia lähiympäristön luonnosta fyysistä ja psyykkistä virkistystä taloudellisesta asemasta riippumatta. Tältä osin tilanne onkin Suomessa poikkeuksellisen hyvä verrattuna esim. joihinkin Keski- ja Länsi-Euroopan alueisiin. Kaksi viimeistä osa-aluetta voidaan yhdistää taloudelliseksi ympäristönsuojeluksi: luontoa ja luonnonvaroja on käytettävä siten, että siitä ei ole haittaa terveydelle ja että huolehditaan luonnonvarojen mahdollisimman kestävästä käytöstä. VI YMPÄRISTÖKASVATUKSEN TASOT 1) Globaalinen taso
Ympäristökasvatus pyritään toteuttamaan läpäisyperiaatteella, vaikka toisissa aineissa näitä asioita käsitelläänkin enemmän. Ympäristöasiat tulevat esille oppiaineiden erilaisten ympäristöä koskevien tiedon- ja tieteenalojen kautta. Näistä voidaan ottaa esille ainakin seuraavat: 1) Viestintäkasvatus on opastusta mediamaailmaan. Valtava kuluttamiseen liittyvä informaatiopaine kohdistuu kaikenikäisiin. Varsinkin nuoria kuluttajia pitää opettaa näkemään tietotulvan "taakse" eli kriittisesti arvioimaan esitetyn asian ympäristövaikutuksia. Mainonnan psykologiset lainalaisuudet hallitsevat kulutuskäyttäytymistä. Tämän asian tiedostaminen ja tietäminen luo hyvän pohjan ekokulutukselle. Viestintäkasvatusta koskevia voisi tulla esille mm. äidinkielessä. 2) Kuluttajakasvatus ja - valistus on noussut tehokkaaksi välineeksi ympäristöasioiden edistämiseksi. Kuluttamiseen kanavoituu valtavat määrät resursseja. Itse asiassa koko elämämmeaikaisista toiminnoista valtaosa on ympäristöä kuluttavia joko välittömästi tai välillisesti. Tuotteen ympäristörasittavuus on voimakkaasti esille tullut asia. Tavaroiden ja palveluiden ympäristöystävällisyyttä voidaan käyttää markkinointikeinona. On kehitelty ekomerkkejä, ekosertifiointijärjestelmiä, elinkaarianalyysejä, edistetty kierrätettävyyttä ja uusiokäyttöä. Omien tuotevalintojen sekä ympäristöriskien tai - haittojen välistä yhteyttä pitää opetuksessa tuoda esille. Kotitalous, tekninen työ, tekstiilityö, fysiikka, kemia ja biologia sekä kielet voivat tarjota oppilaille näihin asioihin liittyvää tietoa. 3) Ympäristöetiikassa arvostetaan ympäristöön liittyviä asioita. Lähes kaikissa oppiaineissa voidaan käsitellä eettisiä kysymyksiä. Nämä voisivat tulla enemmän esille yhdeksännellä luokalla, jolloin tieto- ja kokemuspohjaa on kertynyt joskus vaikeidenkin asioiden pohdintaa varten. Laajemmin näitä kysymyksiä voisi käsitellä uskonnon yhteydessä. Ympäristöetiikka voisi ottaa esille mm. eläinten hyväksikäytön (eläinten tehokasvatus, turkistarhaus, metsästys, koe-eläintoiminta), mainonnan eettisyyden, yksilön oikeuden hyötyä ympäristöstä yleisen edun vastaisesti, ydinenergiaan liittyvät asiat. 4) Ympäristöetiikassa pohditaan laadukkaan ympäristön ominaisuuksia. Käsittelemättömän ympäristön kauneusarvoja voi ottaa esille lähes kaikissa oppiaineissa. Kuvaamataito, biologia, maantieto, liikunta, uskonto ja kielet voisivat olla sopivia foorumeita. Mikä on "hyvä" ympäristö? Esimerkiksi onko se kaunis ja miellyttävä metsä hyvinhoidettu talousmetsä eli puupelto vai luonnontilainen aarnialue? Miksi haluamme usein rahallista hyötyä muuttaa ympäristöä? Haluamme ilmeisesti hallita fyysistä ympäristöä, "järjestystä" ja geometrioita (puistot!). 5) Ympäristötaloustieteessä asetetaan erilaiset ympäristön käyttömuodot taloudelliseen "puntariin". Luonnosta hyödytään monin tavoin. Usein on ristiriitaisuuksia: yksi tapa käyttää biofyysistä ympäristöä voi häiritä tai estää toisen. Esim. kosken valjastaminen tuottaa sähköä. Samalla kuitenkin menetetään alueen virkistyskäyttöarvo ja osa kalastukseen liittyvistä tuotoista. Jos erämaisella metsäalueella suoritetaan päätehakkuu saadaan tällä kertasuoritteella ehkä tuntuva hyöty. Toisaalta alueella voisi kehittää ekomatkailua. Vaikeutena on siis laskea ympäristön eri käyttömuotojen rahallinen tuotto: miten maiseman esteettistä arvoa voidaan verrata sen fyysiseen hyödyntämiseen. Yksinkertaistettujen ympäristölaskelmien avulla asiaa voi kuitenkin havainnollistaa. Oppiaineita voivat olla matematiikka, kaupalliset aineet, yhteiskuntaoppi, kulttuurimaantieto. 6) ympäristöliikunnassa tapahtuva ympäristökasvatuksen yhdistäminen erityyppisiin liikuntatoimintoihin on luonnollista ja jokapäiväistä silloin, kun ympäristö otetaan huomioon kaikissa muissakin asioissa. Ohjattua liikuntaa voidaan pitää merkittävänä kasvattajana. Liikunnalla on monia positiivisia kerrannaisvaikutuksia. Lasten tutustuttaminen luontoon tulisi aloittaa jo varhain kotona, viimeistään kuitenkin päiväkodissa. Luonnossa todellinen oppiminen perustuu liikkumisen kautta itsekoettuihin elämyksiin, jotka yhdistävät opastettuun lajituntemus- yms. Toimintaan. Asiat tulisi opetella aktiivisen toiminnan kautta ja näin oppilaan tunne-elämykset ja mielikuvat luonnosta monipuolistuisivat. Pelkät perinteiset luontopolkurastit eivät ehkä toteuta näitä tavoitteita. Luontopolulla kun yksi tekee ja muut seuraa. Erisisältöiset luontoretket, -kurssit ja -koulut tarjoavat laajempia mahdollisuuksia 1-2 hengen ryhmätyöskentelyyn. Esim. retkeilykurssilla liikunta ja ympäristöasiat luontevasti yhdistyvät toisiinsa.
|